- Teknologian tehtävänä on tukea ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Hankimme ja käytämme teknologiaa aina jostakin syystä, saavuttaaksemme tiettyjä päämääriä, joita asetamme itsellemme jokapäiväisessä elämässämme. Teknologian tulisi tukea näiden päämäärien toteutumista. Tämä on mahdollista vain jos tuotteiden ja palveluiden suunnittelun keskiössä on ihminen eikä teknologia, Jaana Leikas määrittelee.

- Ikääntyville suunnattu teknologia ei huomioi riittävästi ikääntyvien elämänmuodon ominaispiirteitä, Leikas kertoo tutkimuksensa lähtökohdista.

Perinteinen informaatioteknologian suunnittelu on keskittynyt tekniseen näkökulmaan enemmän kuin teknologian rooliin ikääntyvän elämässä. Suunnittelun lähtökohtana on useimmiten jo olemassa oleva visio toteutettavasta tuotteesta ja käytettävästä teknologiasta. Perinteinen suunnittelu alkaa aikeesta kehittää juuri tietty tuote tai sovellus. Se ei kerro, miten tarve juuri tämän tuotteen kehittämiseen on ymmärretty, toisin sanoen, miten on voitu varmistua siitä, että suunnittelu tuottaa käyttäjien elämän kannalta mielekkään, tarpeellisen ja halutun tuotteen.

Teknologian kehittämisen lähtökohtana tulee olla näkemys ihmisten elämästä.

Leikas esittelee elämälähtöisen suunnittelun (Life-Based Design) ajatuksen, joka perustuu elämän käsitteelliselle tarkastelulle. Elämälähtöinen suunnittelu painottaa alkuvaiheen suunnittelun merkitystä koko suunnitteluprosessin kannalta.

Elämälähtöinen suunnittelu tuottaa analysoituja käyttäjävaatimuksia konseptisuunnitteluun ja ohjaa täten tuotekehitystä koko suunnitteluprosessin ajan. Se on myös merkittävä innovoinnin ja suunnitteluideoiden tuottamisen työkalu. Tämä varhaisen vaiheen suunnittelu on jätetty vähäiselle painoarvoille muissa suunnittelumenetelmissä. Kuitenkin ihmisten elämä tulisi olla perimmäisenä suunnittelua ohjaavana lähtökohtana. Oleellista on ymmärtää mikä merkitys ja lisäarvo teknologialla voisi olla ihmisten arkielämässä ja elämänlaadun kohottajana.

Elämälähtöinen suunnittelu tuo suunnitteluprosessiin nykyisiä menetelmiä holistisemman näkökulman. Se linkittyy perinteiseen käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun istuttamalla prosessin alkuun elämänmuodon analyysin, jonka tulisi ohjata suunnittelua koko iteratiivisen kehitysprosessin ajan. Näin se korostaa ihmislähtöisyyttä suunnittelussa ihmiskeskeisyyden lisäksi. Elämänmuodon analyysi eroaa strategisesti perinteisestä konseptisuunnittelusta siinä, että se ankkuroituu ihmistieteisiin ja sosiaalitieteisiin ja tuottaa tieteellistä tietoa ihmisten elämänmuodoista näiden tieteiden koeteltujen ja vakiintuneiden menetelmien avulla.

Suunnittelijan on mahdotonta ymmärtää tiettyä elämäntapaa ilman välitöntä kontaktia tuon elämäntavan edustajiin. Käyttäjien kanssa käytävän vuoropuhelun tulisi sisältää niin tuotteen hankintaan, käyttöön kuin sen käytöstä poistamiseenkin liittyviä kysymyksiä. Siksi on tärkeää, että käyttäjät osallistuvat suunnitteluun jo sen varhaisessa vaiheessa, elämäntavan analysoinnin ja kuvaamisen sekä teknologian tukemien toimintojen kuvaamisen vaiheissa.

Abstract

The measure of technology is in its ability to enhance the quality of life for people. There is always a specific reason for adopting and using technology, and this is to reach the goals that people have set for themselves in their everyday life. Technology should support people in carrying out their actions when accomplishing these goals. This means that good ICT design should fit technology in service of practical human life. Consequently, it is necessary, when beginning to design, to analyse what kinds of technologies people need by examining and analysing life itself.

To answer this challenge, a new design paradigm has been developed in this dissertation. The basic concept in this paradigm is ‘form of life’. With this concept it is meant any systems of rule-following actions in people’s lives. Forms of life offer a simple but very usable approach to examine life in all kinds of situations. They define what people do by defining their rule-following actions and attributes in a context. With the construction of a description of a form of life it is possible to get an idea about what ICT-designers can do to improve the lives of the people sharing that particular form of life.

Defining components of a form of life is a critical step in the design. It allows designers to understand how people could be supported in their pursuit towards the goals they have in participating in a particular form of life. Following the paradigm introduced, the rule-following actions and design-relevant attributes can be explicated and configured to technology-supported actions (TSAs). Creating the descriptions of TSAs enables designers to define problems accurately and to concentrate on designing solutions for them.

The new perspective to ICT design is discussed in this dissertation in a context of older adults and gerontechnology by reviewing the main ideas and findings of the field. This material provides us with a concrete conception of how forms of life can be investigated to direct the development of new technologies.

The aim of Life-Based Design is the use of vital understanding about people’s life as the basis of the creation of design ideas and concept design, to guide the whole development process of products and services. It is thus the kind of activity which should be carried out first in the development process. It will produce decisive information for further phases in the development process.